Titanic – äärimmäinen katastrofielokuva sybolisesta näkökulmasta

Titanic-elokuva on yksi filmiteollisuushitorian helmistä. Onhan siinä onnistuttu yhdistämään tunnetuista tapahtumista, eli valtamerilaivan uppoamisesta tunneskaalaltaan erittäin monipuolinen ja tunnerikas elokuva.

Titanic-elokuvassa juoni on etukäteen jo tiedossa. Laiva uppoaa. Miten sellaisesta voi rakentaa juonen, joka puhuttelisi katsojaa? James Cameron, elokuvan ohjaaja onnistui kuitenkin luomaan taianomaisen tunnelmaan Titanic-laivaan, jossa oli kuoleman kauhua, itsemurhayritys, mustasukkaisuutta, rahan ja vallan tunnetta sekä äärimmäisen kauniisti kuvattu rakkausdraama, joka päättyi surullisesti.

Pidän romanttisena ihmisenä elokuvasta sunnattomasti, koska siinä onnistuttiin koskettamaan ihmisen syvimpiä tunteita. Elokuvan eroottiset kohtaukset ovat myös hyvin kauniita ja hienostuneita, niin että ne sopivat nuorisollekin. Kun lisäksi päähenkilöiksi onnistuttiin saamaan Leonardo di Caprio sekä Kate Winslett, lopputulos oli historiallinen.

On sanottu, että kriisitilanteessa syntyneet suhteet eivät kanna normaalielämässä. Rosen ja Jackin suhde katkesi Jackin hukkumiseen. Elokuvan lopussa on symbolisesti hieno kohta, jossa Rose on tutkimuslaivalla mukanaan arvokas timantti taskussaan. Tuota timanttia tutkimuslaiva ja sukeltajat etsivät. Rose kuitenkin heittää äärimmäisen arvokkaan timantin mereen. Siinä Cameron haluaa ilmaista, että Rose oli kantanut rakkautta Jackiin koko elämäsä ajan ja vasta yli 90-vuotiaana hän laski arvokkaimman asian, symbolisesti timantin, eli rakkautensa Jackiin unohduksen mereen.

Itselleni elokuvan yksi puhuttelevimmista kohtauksista oli se, kun laivan insinööri tuli ilmoittamaan kapteenille laivan saamista vahingoista. Jäävuori oli vahingoittanut hyvin useaa laivan osastoa pinnan alla. Osastot oli kuitenkin saatu eristettyä. Kohtalo oli kuitenkin jo puhunut, kun insinööri sanoi, että kun on niin monta osastoa joutunut veden valtaan, niin laivan uppoaminen on matemaattinen totuus. Se hetki veti hiljaiseksi.

Vaikka vuotokohdat oli saatu eristettyä, niin tuo matemaattinen totuus oli se elokuvan kohta, joka puhutteli itseäni kaikista eniten. Miten tämä sitten liittyy eurotalouteen? Eurolaiva on uinut toistakymmentä vuotta autuaana, tietämättä vuodoista, joita laivassa on ollut. Tieto vuodoista ei ole tullut laivan kapteenille, koska totuus haluttiin salata.

Nyt kuitenkin laiva pelastuu, jos vuotokohdat saadaan rajattua, niin koko laiva ei tule uppoamaan. Jos useampi euromaa uppoaa, niin rahan pumppaaminen ei tällöin auta. Vuodot on ensin tukittava, ennen kuin rahaa pumpataan lisää. Muutoin pummpaamisesta ei ole mitään hyötyä. Siinä ei ole mitään erotiikkaa.

Äärimmäinen katastrofi tulee siitä, jos liian monta euromaan osastoa joutuu veden valtaamaksi. Toistaiseksi hallitsemattoman vuodon valtaan ovat joutuneet vain pienet valtiot, mikä on pitänyt eurolaivan pinnalla. Ongelmien syvyyttä ei kuitenkaan tiedetä, koska euromaat ovat pimittäneet taloustietojaan toisiltaan ja siten rikkoneet yhteisiä sopimuksia. Jos isoissa maissa ilmenee vakavia talouskriisejä, niin jossakin vaiheessa tulee matemattiseksi totuudeksi se, että eurolaiva uppoaa.

Titanic-laiva upposi dramaattisesti. Laivan uppoamiseen on historian kuluessa palattu aina uudestaan, koska siitä on tullut symboli itseriittoiselle ja itsevarmalle länsimaiselle kulttuurille. Varomääräyksiä ei otettu neitsytmatkalla vakavasti. Länsimaisen kulttuurin ytimestä löytyy hybris, josta mm. Cambridgen yliopiston professori Georg Henrik von Wright on varoittanut. Hän on osannut tulkita mm. syntiinlankeemuskertomusta esimerkkinä siitä, kuinka ihmisyhteisö voi joutua katastrofin keskelle. Vaara on suurin sillion, kun ylpeys on korkeimmillaan.