Viime sunnuntain evankeliumikertomus on meille kajaanilaisille tuttu. Kajaanin alttaritaulu kertoo, kuinka opetuslapset näkivät Jeesuksen myrskyävällä Gennesaretin järvellä saapuvan heidän luokseen vettä pitkin. Pietari ilmaisi, että hän haluaa tulla Jeesuksen luo myös vettä pitkin.

Tämä evankeliumikertomus toi mieleeni yli 20 vuotta sitten erään lukiolaisen kirjoituksen, jossa hän kritisoi uskonnonopetusta. Hän mitätöi Raamatun ihmekertomuksia sillä, että fysiikan opetus ehdottomasti kieltää maailmankuvan vastaisena tällaiset ihmeet, kuten esimerkiksi Jeesuksen ja Pietarin veden päällä kävelyn.

Vastasin tähän mielipidekertomukseen viitaten siihen, että meidän fysikaalinen maailmankuva on luopunut Albert Einsteinin suhteellisuusteorian myötä absoluuttisista käsitteistä fysikaalisessa todellisuudessa. Jeesus ei kumonnut fysiikan lakeja, vaan Jeesuksen jalkojen alla oli meille tuntematon voima, joka kannatteli häntä. Vetosin myös siihen, että tieteellisen maailmankuvan tulisi olla avoin, eikä suljettu, koska koko ajan tiede löytää uusia selityksiä meidän olemassaolostamme. Valitettavasti hyvin monelle tieteellisestä maailmankuvasta tulee este hengellisten totuuksien ymmärtämiseen.

Tuo evankeliumikertomuksen tilanne oli hyvin puhutteleva. Jeesus kurotti kohti Pietaria, joka alkoi vajota epäuskonsa tähden. Pietarin uho voimantuntoineen koki kovan kolauksen. Tilannetta oli edeltänyt se, että Jeesuksen opetuslapset olivat suuren kokeneet suuren siunauksen. He olivat todistaneet Jeesuksen suurta ruokkimisihmettä. Leipää jakavan messiaan seurassa ei ollut lainkaan hullumpaa työskennellä. Olihan nälkäinen kansa tullut ravituksi. Samalla ehkä tuntui, että opetuslasten ura oli lähtenyt nousu-uralle. Ehkäpä he alkoivat mielessään suunnittelemaan jo entistä suurempia ihmeitä ja tapahtumia, joita he voisivat kokea Jeesuksen seurassa.

Miesten piti olla tottuneita vesilläliikkujia, mutta kun luonnonvoimat saivat vallan, he tunsivat itsensä pieneksi. Jeesus suorastaan komensi joukkonsa järvelle. Hänen täytyi tietää, millainen ilma oli oikein tulossa. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Jeesus lähetti opetuslapset vesille. Siinä leivänjakajien sädekehä mureni nopeasti ja toiveet suuremmista voitoista alkoivat valua Genesaretinjärven aaltoihin.

Päivän evankeliumi kertoo selkeästi, kuinka meidän Herramme ei ainoastaan salli vaan hän myös johdattaa meitä elämässä myrskyihin. Vaikka ulkonaisesti elämä menisi tasaisesti, niin monenlaiset sisäiset myrskyt voivat meidät yllättää.

Ei siis ollut sattumaa, että opetuslapsetkin joutuivat monenlaisiin myrskyihin. Tai jos sinun elämässäsi on tällä hetkellä tai joudut muistelemaan kipeitä elämän myrskyjä, niin näin Jumala on tarkoittanut.

Hädän ollessa äärimmillään Jeesus tulee meidän avuksemme. Vaikka emme näkisikään, hän on koko ajan tilanteen Herra. Joskus tosin voimme kysyä, mihin asti Jumalan sallimus ulottuu. Kaikki koettelemukset eivät ole Jumalan suunnitelmissa, sillä myös sielunvihollinen toimii aktiivisesti tässä maailmassa.

Silloinkin tärkeintä on muistaa Vapahtajan sanat: "Minä tässä olen, älkää pelätkö."  Tämä vastaus sisältää viittauksen Jumalan pyhään nimeen. Myrskyn päällä kävelevä hahmo ei ole kuka tahansa, hän on itse luomakunnan Herra.

Luottamus omiin taitoihin on tärkeä, mutta se ei auta meidän Jumala-suhteessamme. Siinä joudumme usein avuksi huutajan paikalle, omien mahdollisuuksien äärimmäiseen päähän. Joskus Herramme sallii tuulen puhaltaa, jopa rajustikin. Silloin on hyvä muistaa, että Jumalalla on silloin jokin erityinen tarkoitus. Samalla meitä muistutetaan siitä, että Herrallamme on keinot myrskyn tyynnyttämiseen. Meidän tulee siis kaikessa hädässämme huutaa häntä avuksi ja antaa myös kunnia hänelle