Olisimpa perinyt paremmat äidinkielen geenit

Itseäni on aina harmittanut se, että suullinen ja kirjallinen ulosantini on ollut aina vaikeaa. Koulussa aineen kirjoittaminen oli minulle aina tuskaa. Samoin julkisten puheiden pitämisessä olen aina kokenut, että jotakin keskeistä minulta puuttuu. Kärsin nuorena siitä, että äidinkieli oli heikointa aluettani. Papin työssänikin olisi kirjallisessta lahjakkuudesta ollut ratkaisevasti apua. Harmittaa, etten ole perinyt parempaa suullista tai kirjallista ulosantia. Siitä saan edelleenkin kärsiä.

Suvussamme on aina koettu tiettyä ylpeyttä Maria Jotunista ja hänen kirjallisista saavutuksistaan. Maria Jotuni on tunnettu suomalainen kirjailija ja naisen aseman puolestapuhuja. Hän on isoisäni isän, Villen sisaren tytär. Isoisäni Kallelle ei jäänyt Marian perheestä kovin monta muistoa, kun Kalle oli Mariaa toistakymmentä vuotta vanhempi. Olisi ollut hienoa, jos serkukset olisivat ystävystyneet, niin olisi suvussamme ollut arvokkaita muistoja paljon enemmän.

Jälkeenpäin arvioituna suurempi kuin Marian kirjallinen panos, oli hänen panoksensa suomalaisen yhteiskunnan kehittäjänä. Ilman Maria Jotunia tai Minna Canthia olisi saattanut käydä niin, ettei naisten asema Suomessa olisi tänä päivänä maailman huippua. Yhteiskunnalliset ajatukset tarvitsivat henkilöitä, joka saattoivat ilmassa olevat ajatukset kirjalliseen asuun.

Maria Jotuni toimi aikana, jolloin naisten asema kyseenalaistettiin, vieläpä raamatullisin perustein. Raamattua tulkittiin yksipuolisesti, kirjaimellisesti naista alistavasti. Syynä oli kirkon oma vallan- ja alistamisenhalu, joka on ollut tuntomerkkinä kirkossa iät ja ajat. Ongelmana on ollut – ei rakkaus totuuteen – vaan rakkaus valtaan.

Ihailen Maria Jotunissa hänen rohkeuttaan nousta vallan väärinkäyttöä vastaan. Keskeisillä sijoilla Marian kirjoituksissa vuorottelevat miesten ja naisten väliset suhteet, avioliitto, perhe, rakkaus ja kuolema. On sanottu, että vain nainen voi olla toiselle naiselle paras psykologi. Tätä lahjakkuutta edusti Maria Jotuni parhaimmillaan. Hän rakensi teoksissaan psykologisia asetelmia, joista hän löysi pienen ihmisen, usein naisen kappailemassa omasta elintilastaan.

Tyylillisesti Maria Jotuni onnistui yhteiskuntakritiikissaan, koska hän osasi pukea sen huumorin asuun. Näin ollen hän ei kärjistänyt kiistakysymyksiä, vaan osasi luovia niiden keskellä. Toki viime vuosisadan vaihteessa naisasialiike herätti voimakkaita tunteita, joita erityisesti kirkon johtajat kavahtivat.

Tuntuu siltä, että edelleen tämän päivän maailmassa kavahdetaan vahvoja naisia. Ajatellaanpa vaikkapa kahta naispääministeriämme, Anneli Jäätteenmäkeä ja Mari Kiviniemeä. Molempien työkausi jäi varsin lyhyeksi, kun heidän ylitse jyrättiin. Mutta ei ole ollut helppoa myöskään Jutta Urpilaisella, jota vähäteltiin ja vieroksuttiin SDP:n keulakuvana. Myös hallitusneuvotteluista tihkuneista tiedoista on käynyt ilmi, että miesten temmellyskenttä hallitusvalta on edelleenkin. Eipä käynyt hyvin vihreiden Anni Sinnemäellekään. Puolue kärsi tappion ja Anni pantiin tylysti syrjään.

Vallan tasapaino on taidelaji. Vaikka lainsäädäntö olisi millainen tahansa, ihmisten välisten psykologisten suhteiden valta-asetelma määrittyy edelleenkin miehisen ajattelutavan mukaisesti. Siksi taitavat naiskirjailijat, kuten Sofi Oksanen voi avata miehisen vallankäytön pimeää puolta. Oma historiallinen merkitys on ollut suomalaisilla naiskirjailijoilla. Vahvoja naisia tarvitaan edelleenkin.