Tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen aiheena on saattohoito. Se on aihe, joka koskettaa meitä jokaista läheisesti. Jokaisen meistä on kohdattava kuolema niin läheisten kuin omalla kohdalla. Siinä meistä jokainen tarvitsee apua ja tukea, kun kuoleman kysymykset tulevat meitä lähelle. Kuoleman kohtaamiseen niin ennen kuolemaa kuin sen jälkeen liittyy läheisesti surutyö. Se vaatii aina oman huomionsa.

Papin työhön kuuluu kohdata omaisensa tai ystävänsä menettäneiden kohtaaminen. Usein kuolema lähestyy vähitellen ja varoitellen. Sairauden edetessä potilaan kunto heikkenee ja merkit elämän lopusta ilmoittavat itsestään. Se antaa mahdollisuuden valmistautua läheisen ihmisen kuolemaan. Usein ihmisen loppu tulee myös äkillisesti ja arvaamatta. Silloin ei ole samaa mahdollisuutta käydä prosessia, jossa ajatus elämän loppumisesta saisi riittävän paljon henkistä tilaa.

Yhteisvastuukeräyksen ajatuksena on, että niin kuolemaa lähestyvän kuin hänen omaistensa ja ystäviensä olisi mahdollisuus valmistautua edessä olevaan kuoleman kohtaamiseen. Kuolema kutsuu meitä luokseen, eikä sen kutsu tunnu aina lempeältä. Joudumme kohtaamaan läheisen ihmisen tai oman elämän rajallisuuden, vaikeat sairaudet ja luopumisen tuskan. Silloin on hyvä, jos tukena on ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella ja keskustella.

Aikaisemmin Suomessa kuolema kohdattiin usein kotona, jossa eli useita sukupolvia. Syntymä ja kuolema liittyivät läheisesti toisiinsa maatalousyhteiskunnassa. Näin lasten ja nuortenkin elämään kuolema jäsentyi luonnollisena osana elämää. Kuolema kohdattiin yhteisöllisesti. Surua kannettiin yhteisin voimin. Tuolloin myös kuolemasta syntyi sukupolvelta toiselle siirtynyt kokemus siitä, miten kuolema tuli kohdata.

Nykyajan yhteiskunnassa kuolema ilmenee hyvin eri kasvoin. Uutisvirta maailmalta turruttaa kuolinuutisineen. Elokuvien ja sarjafilmien kuolema saa usein hyvin keinotekoisen ympäristön. Lapsi tai nuori ei kasva yhteisöllisesti kuoleman luonnolliseen kohtaamiseen. Moni kohtaa kuoleman yksinäisyydessä tai sairaalaoloissa, jossa omaisten ei ole aina mahdollista jäädä viipymään, kun asutaan kaukana toisista.

Seurakunnan tehtävä yhdessä terveystoimen kanssa on antaa kuoleman kohtaamiseen riittävät tukitoimet. On tärkeää voida kääntyä sairaalapastorin puoleen silloin, kun kuolemaan liittyvät kysymykset alkavat askarruttamaan tai ahdistamaan. Yhteisvastuukeräys kiinnittää huomiotamme siihen, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin kuoleman surun lähestyessä. Kristillinen usko avaa meille näkymät kuoleman yli käymiseen toivon sanomallaan.