Raamattutunti Vankilalähetyspäivillä Kajaanin keskusseurakuntakodissa

Raamattutunnin aiheena on väkevä Jumala. Tämä aihe tuntui hyvältä, kun kävin aihetta tutkimaan. Ensimmäinen raamatunkohta, joka aiheesta nousi mieleeni, oli tämä Pietarin kirjeen kohta; Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle. Sitä ennen sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon - nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.

Ihminen on luonnostaan kapinallinen, eikä tahtoisi nöyrtyä. Nöyrtyminen koetaan helposti negatiivisena asiana. Alistuminen ja nöyrtymien eivät ole tässä mitenkään kielteisiä asioita, vaan hyvin myönteisiä: Jumlan tahto on nimittäin meidän parhaaksemme! Kun nöyrrymme Jumalan sanan alle, hän myös korottaa meidät. Toisin sanoen, Jumala lupaa meille siunauksen jo tässä ajassa, jos uskomme Raamatun sanaan, ja viimeisenä päivänä pelastuksen ylösnousemuksen kautta.

Ja kuinka paljon parempi meidän onkaan nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle kuin saatanan. Saatanakin houkuttelee nöyrtymään, kuten hän houkutteli Jeesusta; Kumarra minua, niin saat kaiken tämän ja saatana näytti Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat.

Meillä kaikilla on houkutuksemme. Ihmisen perimmäinen luonto on liittoutunut huomaamattamme pahan kanssa. Paha saa otteen jo vähästä. Olemme orjia ennen kuin huomaammekaan. Ja vaikka joutuisimme millaisiin kahleisiin tahansa, emme tahdo sitä myöntää itsellemme. Tarvitsemme Väkevän Jumalan apua vapautuaksemme ja uudistuaksemme uskossamme yhä uudestaan.

Muutama viikko sitten TV 7:lla tunnetun kitaristin, Jukka Tolosen ja jääkiekkoliiton puheenjohtajan, Kalervo Kummolan kertomukset; Kalervo kertoi helluntailaisesta taustastaan nuoruudessa. Jukka Tolosen kertomus oli aika järkyttävä – hän ei tarvinnut Jeesusta, mutta hänellä oli ystävä, joka kertoi Jukalle, että tämä tarvitsi Jeesusta henkilökohtaiseksi pelastajaksi! Jukka joutui elämässään täydelliseen umpikujaan – hän oli kuolemanvaarassa ja huumeista vakavasti sairaana.

Jukka Tolonen oli nuorena muusikkona huippulahjakkuus, joka sai kansainvälistäkin arvostusta. Tasavallan Presidentti -yhtyeen kitaristina hän esiintyi Lontoon kuuluisimmilla klubeilla, ja arvostetut englantilaiset musiikkilehdet kehuskelivat yhtyeen levyjä.

Erilaiset päihteet ja huumausaineet alkoivat tulla mukaan Tolosen soittomatkoille enenevässä määrin 1980-luvulla.  Jukka kertoo: ”Elin elämääni sellaisissa ympyröissä, joissa pyörii paljon huumeita. Eron jälkeen huumeidenkäyttö riistäytyi käsistä. Varsinaista narkomaanin elämää kesti yli kymmenen vuotta. Siihen mahtuu muun muassa asunnottomia aikoja Tukholmassa. Elämässä ei ollut mitään muuta kuin saada päivittäinen amfetamiiniannos.”

Joulukuussa 2006 Jukka Tolonen nousi iltapäivälehtien otsikoihin puukotettuaan naisystäväänsä riidan päätteeksi. – Silloin tajusin, että olin tehnyt jotain todella pahaa, Jukka kertoo. Minulle tuli ensimmäistä kertaa hirvittävä hätä ja aloin rukoilla tyttöystäväni puolesta. Rukoilin, että minulle voi tapahtua mitä tahansa, mutta anna hänen pelastua. Veriteon seurauksena hänet tuomittiin reiluksi kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.

Tuosta ajasta hän kertoo: ”Elin pitkään niin pimeässä, niin pimeässä.” Nyt jokainen päivä on edellistä parempi, kiitos Herran, hän sanoo. Yhdeksi avuksi Jukka löysi virsikirjan. Hän kertoi, että hän lauloi virsikirjan useamman kerran läpi ja löysi virsistä sellaista hengellistä pohjavirtaa, joka auttoi häntä selviytymään.

Aluksi Jukka kielsi Jumalan mahdollisuudet, mutta lopulta ystävän kertomus sai Jukan muuttamaan ajattelutapaansa; otti Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajana. Hän liittyi myös AA-kerhoon, jonka tuella huume- ja alkoholiriippuvuus alkoivat hellittää.

Kitaristilegendan taustaa vasten katsottuna Jukan uusi elämänvaihe vaikuttaa hyvin yllättävältä suunnanmuutokselta. - Olen ollut suurimman osan elämästäni aika eksyksissä, Jukka kertoi haastattelussa. Sitten hän kertoi myös, että hän on edelleen toipilaana

Jukka Toloselle vankeusaika ei merkinnyt elämän päättymistä, vaan hänelle tarjottiin uutta mahdollisuutta. Vankeusaikana Jukka pääsi eroon huumeista ja alkoholista.

Suomen Kuvalehdessä oli kesällä haastattelu Jukasta ja hänen pojastaan. Se oli aika  hieno haastattelu. Tuntui siltä, että yksi syy, miksi Jukka halusi vapautua huumeista ja löytää uusi elämä oli siinä, että hänen suhteensa poikaan oli jäänyt aika heikoksi. Hän löysi halun muuttua, koska hän näki vielä elämässä arvokkaita asioita, joista hän olisi halunnut iloita. Niinpä Jukka löysi uudelleen yhteyden poikaansa. Helppoa Jukan tie ei ole ollut, mutta nyt hän elää uutta vaihetta ja on tehnyt levytyksen virsien sovituksesta.

Jumalan käsi oli raskaana päälläni

Myös Vanhasta testamentista löytyy kohtia, jossa näkyy tämä Jumalan raskas käsi. Daavid kirjoittaa psalmissa 32

Autuas se,
jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.

3 Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni,
ruumiini riutui ja kuihtui.
Päivät päästään minä huusin tuskassani.
4 Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana.
Minun elämänvoimani haihtui
niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela)
5 Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela)

Jumalan väkevä käsi ei ole vain elämän helpoissa asioissa päällämme, vaan nimenomaan koettelemuksissa ja vaikeuksissa. Me emme suostu etsimään Jumalaa silloin, kun kaikki on meillä hyvin, vaan silloin kun koemme epäonnistuneemme.

 

Jumala ei ilmesty meille vain hyvissä ja mieluisissa kokemuksissa – toki niidenkin kautta Jumala meitä lähestyy. Mutta silloin, kun uskoamme testataan, silloin, kun on epäonnistuttu ja menty harhaan Jumalan käsi onkin erityisesti päällemme.

 

Synnintunto alkoi polttaa Daavidin sisintä. Me ihmiset pakenemme syyllisyyttä. Siihen liittyy aina myös niin paljon häpeää. Emme haluaisi kenenkään tietävän, mitä olemme tehneet tai ajatelleet. Aatamin ja Eevan tavoin me piilottelemme ja pakenemme syyllisyyttämme ja syytämme muita lankeemuksistamme. Samalla pakenemme kuitenkin Jumalan rakkautta, siunausta ja läsnäoloa.

Katumus on peiliin katsomista ja rehellistä itsetutkiskelua. Peili, johon ”itseensä menevä” ihminen katsoo, ei kuitenkaan ole vain oman minän eikä oman sielun psyykkinen peili. Psalmin ”minä” ei tutkiskele itseään vain itsensä edessä, vaan sinän eli Jumalan edessä. Oman minän peilit voivat olla vääristäviä ja pettäviä. On etsittävä Jumalan ja hänen sanansa peilejä.

Tunnustaminen ei ole vain ihmisen sisäistä itsepuhelua. Myöntäminen alkaa omalle minälle tehdystä tunnustuksesta. Aitoon tunnustamiseen kuuluu aina myös tunnustaminen jollekin toiselle. Totuuden on tultava ihmisten ilmoille ja se on voitava lausua. On suuri helpotus, kun paha olo ja vääryys kerrotaan. ”Nyt se on sanottu.”

Tie vapauteen ja iloon alkaa sen tajuamisesta, että vain syntien tunnustaminen tekee uuden tulevaisuuden mahdolliseksi. ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Sananl. 28:13)

Tämä Daavidin psalmi kertoo meille kokemuksista, jolloin synti painoi Daavidin koko olemusta. Hän tunsi suurta tuskaa: Öin ja päivin kätesi painoi munua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui.

Me kohtaamme väkevän Jumalan silloin, kun hän haluaa pysäyttää elämämme. Joudumme arvioimaan tulevaisuutta uudelleen. Tällainen Jumalan käden raskaus voi olla vaikkapa sairaus, jolloin tuntuu siltä, että omat voimat otetaan kokonaan pois. Kukaan ei toivo itselleen vaikeuksia, mutta kun vaikeudet tulevat, se ei merkitse sitä, että Jumala olisi hylännyt meidät. Se voi merkitä samaa, jonka Daavid tunsi – Jumalan käsi oli raskaana hänen päällään.

Daavid oli hyvin tuskaantunut omaan tilaansa. Hän tunsi olonsa toivottomaksi. Siitä kertoo hänen kielikuvansa: Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Daavidin kertomus on aika puhutteleva. Hän kertoo, kuinka tuo tuskallinen olotila aivan kuin kuihdutti hänet. Oli kuin kova helle olisi vienyt hänen voimansa.

Jotakin tällaista Jumalan kohtaamista koin itsekin viime keväänä, kun olin sairaana. Minut vietiin katsomaan pahan todellisuutta, kuinka sielunvihollinen tekee työtään. Hengellinen työ on hyvin paljon sodankäyntiä. Silmiäni avattiin uudelleen, sillä papinkin elämässä voi käydä niin, että turtuu tälle nykyiselle elämänmenolle. Aina ei jaksaisi taistella, kun voimat ovat vähissä.

Mutta kysymys ei olekaan meidän voimistamme. Meidän tulee varustautua sodankäyntiin niin, ettemme taistele omilla voimillamme. Mutta kun tunnustamme, että emme voi omassa voimassamme taistella pahaa vastaan, silloin Jumala avaa meille lahjansa. Hän antaa meille hengellistä näkökykyä ja tunnemme oman heikkoutemme. Tunnemme myös vastustajamme voiman, mutta ennen kaikkea myös  Jumalan väkevän voiman.

Kukaan meistä ei taistele yksin, vaan meillä on seurakunta, kristittyjen keskinäinen tuki. Seurakuntansa keskellä Jumala kirkastaa voimansa. Myös armolahjat ovat apuna näyttämään tietä. Itselleni on ollut merkittävä raamatunkohta elämässä profeetta Jesajan kohta, jossa kerrotaan messiaan tuntomerkeistä.

5 Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
6 Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

Jumala on väkevä hyvin monella tavalla. Jeesuksen yksi tuntomerkki on tässä Jesajan kirjan kohdassa, jossa kerrotaan hänen olevan Ihmeellinen neuvontuoja. Evankeliumeista käy ilmi, ettei Jeesuksen tarvinnut kysyä neuvoa keneltäkään ihmiseltä. Sen sijaan juuri hän kertoi, mitä milloinkin oli tehtävä. Tälläkin hetkellä hänellä on parhaimmat neuvot annettavana.

Jos meillä on elämässä jokin vaikeus, jonka kanssa kamppailemme, niin jos emme saa hyviä ohjeita tai neuvoja, niin tiemme näyttää helposti umpikujalta. Ja valitettavan moni päätyy elämässään umpikujaan. Ei löydäkään tietä ulos. Psalminrukoilija oli kokenut rukouksessa, kuinka Jumala yölläkin neuvoo häntä.

Samoin meillä on vapahtaja, joka on ihmeellinen neuvontuoja. Psykologiassa uskotaan usein siihen, että apu tulee ihmisen sisältä. Kun vain riittävästi asioita pohtii ja keskustelee, niin ihminen itse löytää tiedon, jonka avulla hän löytää ulospääsyn ongelmistaan. Kaikki inhimillinen apu on aina tarpeen. Mutta maallinen psykologia ei voi ottaa huomioon yliluonnollista ulottuvuutta. Siinä ihmisen kipuilussa ja kyselyssä lähempänä on umpikuja, jos vaikeudet ovat riittävän suuret.

Kuinka paljon Jumalalla onkaan meille neuvoja ja ohjeita. Yksistään Raamatussa meillä on mittaamattoman paljon arvokkaita elämänohjeita. On vain kysymys siitä, miten opimme soveltamaan niitä totuuksia omaan elämäämme. Kun opimme tuntemaan Raamatun sanaa, niin Pyhä Henki neuvoo meitä sisimmässämme.

Monet Jeesuksen aikalaisista toivoivat hänen olevan se, joka vapauttaisi Israelin roomalaisten alaisuudesta. He pettyivät, koska niin ei tapahtunut. Mutta Jeesus voi vapauttaa meidät! Johanneksen Evankeliumissa, luvussa 8 Jeesus sanoo: Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Ihmisinä uskomme mielellämme itsestämme, että olemme hyviä ja haluamme tehdä hyvää. Sitten huomaamme tekevämme kuitenkin pahaa tai sellaista, josta voi seurata jotain pahaa jollekin toiselle. Raamattu ilmaisee asian niin, että olemme ruumiissamme vaikuttavan synnin lain vankeja, sillä ihmisinä meillä on luonto, jossa ei asu mitään hyvää. Uskoessamme Jeesukseen saamme apua päästäksemme pois synnin vallasta voidaksemme alkaa palvella Jumalaa. Paavali kirjoittaa tästä selvästi kirjeessään roomalaisille, luvussa 7.

22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Jokin aika sitten tuli TV:stä näyttelijä Hannu-Pekka Björkmannin haastattelu. Siinä hän kertoo omasta etsijän tiestään sekä kääntymisestään ortodoksisuuteen. Viimeisin tärkeä työ hänellä on sellainen, että hänellä on päärooli kuunnelmassa, jonka keskeisiä teemoja ovat syyllisyys, sovitus ja hengellinen etsintä.

— Hengellinen kilvoittelu on kovin extreme-laji, mitä on. Se on kätkettyä, hidasta ja kovaa, nykyajan mentaliteetille ihan vierasta. Harva siihen ryhtyy.

— Minulle se on paradoksi: miksi ihminen ryhtyy sellaiseen, mistä hän tietää, että siinä epäonnistuu heti alusta lähtien? Hengellinen kilvoittelu on sellaista, että turpaan tulee koko ajan, eikä palkintoja ole. Turpaan tulemisella tarkoitan niitä jatkuvia myönnytyksiä, joita ihminen itselleen tekee.

Hannu-Pekalla on paljon hyviä mielipiteitä nykyajasta ja kirkosta. Hän on löytänyt henkilökohtaisen kilvoittelun omaan elämäänsä. Hän vierastaa sitä, että kirkon pitäisi mukautua nykyaikaan.  — Pidän tällaista trendiä yhtä tylsänä kuin puhetta kirkon kriisistä ja siitä, että kirkon pitäisi mukautua aikaan, Hannu-Pekka toteaa. Sen sijaan että muuttuisi itse, individualistinen ihminen nurinkurisesti haluaa, että kirkko muuttuu hänen näköisekseen. Eihän se voi olla niin, sillä kirkko on pysyvä ja ikuinen. Ihminen kritisoi kirkkoa, vaikka hänen pitäisi katsoa sisäänpäin.

Väkevää Jumalaa tarvitaan tämän ajan hengellisyydessä ja kirkossa. Tarvitaan myös rehellisyyttä, jonka avulla kykenemme kulkemaan Jumalan viitoittamaa tietä.