Päivän evankeliumi vie meidät Raamatun ajan maailmaan, jossa olivat hyvin selvärajaiset rakenteet. Oli isäntäväki ja palvelusväki. Jos palvelija laiminlöi velvollisuuksiaan, isännällä oli oikeus kurittaa häntä. Koko muinainen Rooman valtakunta rakennettiin orjatyön varaan, siksi Jeesuksen antama esimerkki palvelijan fyysisestä rankaisemisesta ei tuntunut oudolta siinä ympäristössä. Jeesuksen antamassa esimerkissä tosin palvelija itse alkoi käyttäytyä varsin kelvottomasti tehdessään työtä päihtyneenä ja pahoinpidellessään työtovereitaan.

Meidän näkökulmastamme kaikki väkivalta – niin työntekijän itsensä toteuttama fyysinen väkivalta kuin hänen rankaisemisensa raipoilla kuulostaa yhteiskunnan täydellisestä ihmisarvon puuttumisesta. Oman työntekijän surmaaminen Jeesuksen esimerkkikertomuksesta kertoo julmalla tavalla Jeesuksen ajan ihmisten mielivallasta. Tässä suhteessa maailmassa on kaikin tavoin menty eteenpäin eikä ihmisarvoa alentavaa kohtelua pidetä enää missään hyväksyttävänä, koska kysymys on tällöin täysin rikollisesta toiminnasta.

Jeesus ei paljoakaan ota kantaa oman aikansa yhteiskuntarakenteisiin. Olisi ollut mielenkiintoista, jos evankeliumit olisivat enemmän tallentaneet Jeesuksen yhteiskunnallisista näkemyksistä. Mutta jos hieman syvemmin tarkastelemme Jeesuksen opetuksia, löydämme häneltä paljon kannanottoja siihen, millaista on hyvä yhteisöllinen elämä, vaikka yhteiskuntarakenne onkin nykyään aivan toisen näköinen kuin mitä se oli Jeesuksen omana aikana.

Jeesus aloittaa opetuksensa kysyessään, kuka teidän keskuudessanne on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja. Ei siis ole kysymys vain itse kunkin meidän tehtävästämme, vaan laajemmassa mielessä järkevästä talouden hoitamisesta niin pienessä kuin suuressa mittakaavassa. Tuntuu, että erityisesti meidän aikaamme koskettaa Jeesuksen kysymys siitä, kuinka tärkeää yhteiselämän järjestäminen on nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta. On voitava tuottaa palveluja mahdollisimman järkevällä ja viisaalla tavalla.

Me olemme Suomessa viime vuosina kuulleet paljon keskustelua yhteiskunnan palvelutuotannosta ja palvelurakenteista. Meille kaikille Suomen kansalaisille on elintärkeää, miten meille turvataan meidän tarvitsemat välttämättömät terveys- ja sosiaalipalvelut. On kysymys meidän omasta hyvinvoinnista sekä myös läheistemme ja lopulta kaikkien Suomessa asuvien hyvinvoinnista. Julkisen vallan keskeinen tehtävä on tuottaa meille kansalaisille myös muut tärkeät palvelut, kuten kulttuuripalvelut ja koulutus. Jos yhteiskunnan palvelurakenne ei toimi, se tietää kaikkien meidän yhteiselämämme kannalta vakavia puutteita.

Jo pitkään on puhuttu siitä, että koko yhteiskunnan toiminta alkaa perustumaan entistä enemmän palvelujen tuottamiseen ja käyttämiseen. Tämä olisikin tärkeää, koska palvelujen käyttö on myös koko kansantalouden kannalta elintärkeää, ettei elämämme ja hyvinvointimme perustuisi vain kertakäyttökulttuuriin ja kulutukseen, jotka ohjaavat meitä materialistiseen arvomaailmaan. Palvelujen saaminen ja niiden käyttäminen tuottavat meille yhteiskuntana niin toimeentuloa kuin myös hyvinvointia.

Ja miltä se meistä itsestämme tuntuu? Kun saamme osaksemme hyvää palvelua, eikö se tuottaa meille myös hyvää oloa ja hyvää mieltä? Sen vuoksi tänä aikana kaikissa ammateissa korostuu meidän oma tehtävämme rakentaa yhteistä hyvää, eli tuottaa omalta osaltamme sellaisia palveluja, jotka edistävät niin taloudellisesti kuin myös henkisesti arvokasta elämänlaatua. Luterilaisessa etiikassa omistautuminen oman palvelutehtävänsä hoitamiseen, olimmepa missä asemassa hyvänsä, osoittautuu myös Jumalan palvelemiseksi.

Martti Lutherille ei ollut eroa siinä, onko ihmisen kutsumus maallinen tai hengellinen, molemmat elämänalueet ovat yhtä tärkeitä. Palvelemme Jumalaa hoitaessamme virkaamme tai työtehtäväämme, tai toimiessamme kutsumuksessamme perheen tai suvun jäsenenä omalla paikallamme. Luterilainen työn arvostaminen on luonut meidän yhteiskunnallemme perustaa, jossa jokaisen työtä arvostetaan ja kunnioitetaan. Se luo myös edellytyksen sille, että arvostamme yhteiskuntaa, jossa on laaja ja rikas palvelujärjestelmä. Se luo myös parhaiten työmahdollisuuksia kaikille kansalaisille, kun ihmisen osuus fyysisen työn suorittamisessa jatkuvasti vähenee.

Eikä Martti Lutherin mukaan Jumalan palvelemista ole vain yhteiskunnan palveluksessa toimiminen, vaan Luther menee vielä pidemmälle kirjassaan Maallisesta esivallasta: Se, että "esivalta on Jumalan palvelija", tarkoittaa ainoastaan: Esivalta on olemukseltaan sellainen, että sen avulla voidaan palvella Jumalaa. Ja Luther jatkaa: Nyt olisi erittäin epäkristillistä väittää olevan olemassa sellaista Jumalan palvelemista, jota kristityn ei pidä tai jota hän ei saa tehdä. Sillä kristityillehän Jumalan palveleminen kuuluu enemmän kuin kellekään muille. Sillä erityisenä Jumalan palvelemisena miekka ja esivalta kuuluvat kristityille ennen kaikkea muita ihmisiä maan päällä.

Palvelemisen periaate näkyy Raamatussa ja Jeesuksen opetuksessa hyvin monipuolisesti, ei vain vertauskuvina vaan myös Jeesuksen oman toiminnan ja esimerkin kautta. Monelle oli yllättävän vaikeaa hyväksyä, ettei Jeesus toteuttaessaan messiaanista tehtäväänsä tullutkaan maailmaan suurena herrana, vaan palvelijana, jonka Jumala oli lähettänyt.

Markuksen evankeliumin luvussa 10 Jeesus toteaa omasta tehtävästään: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." Lisäksi meille, hänen opetuslapsilleen Jeesus totesi valtaan pyrkivän asenteen ja toisaalta kristityn oikean elämänasenteen välisen ristiriidan: "Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Sekä vielä: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”

Jeesus kysyy päivän evankeliumissa: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään?” Olemmeko me viisaita taloudenhoitajia? Onko meillä oikeanlaista Jumalan mielen mukaista lähimmäistemme palveluasennetta? Tätä on syytä kysyä meiltä jokaiselta henkilökohtaisesti. Ja Vapahtajamme kutsuu meitä jokaista yhteyteensä ja seuraamaan hänen jalanjälkiään. Tänään Kristus palvelee meitä myös ehtoollispöydässä. Antakoon hän meille ymmärryksen ottaa vastaan hänen lahjansa ja saakoon hän lähettää meidät jokaisen siihen palvelutehtävään, jonka hän on meille antanut.