Opetushallitus päätti viime syksynä uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta. Päiväkodit kokivat muutoksen, kun uudet valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet alkoivat ohjata niiden arkea. Ensimmäistä kertaa Opetushallituksen laatimista ohjeista tuli normi eli ne ovat velvoittavia määräyksiä, eivätkä suosituksia, kuten ne tähän saakka ovat olleet.

 

Otsikkoihin varhaiskasvatussuunnitelma pääsi syyskuussa, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi tiedon, että päiväkodeissa lopetetaan ruokarukouksen pitäminen, koska se on uskonnonharjoitusta. Rukouksen voi korvata neutraali ruokaloru. Uskonnon harjoitukseen lapset voivat edelleen kyllä osallistua esimerkiksi seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa vanhempien suostumuksella ja siitä etukäteen ilmoittamalla.

 

Varhaiskasvatussuunnitelmassa edellytetään kuntien tekevän omat suunnitelmansa, jotka perustuvat varhaiskasvatuslakiin ja opetushallituksen laatimaan ohjeistukseen. Asian merkitys on korostunut tänä aikana, jolloin yhä useampi nuori syrjäytyy, eikä löydä itselle tulevaisuutta, jonka varaan rakentaa mielekästä elämää. Suunnitelmassa todetaan, että riittävän aikaisella ja oikein kohdennetulla tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä ja kasvamista.

 

Lapsuuden merkitys on ymmärretty nykyaikana keskeiseksi tekijäksi, joka vaikuttaa kehittyvän lapsen ja nuoren elämään koko hänen tulevaisuutensa ajan. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan siitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä. Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaan lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

 

Aikanaan kristillinen kirkko nosti evankeliumien ohjaamana lapsuuden merkityksen esille. Tämä maailma on kuitenkin kautta aikojen jättänyt huomioimatta eri yhteiskunnissa lasten tarpeet ja oikeanlaisen ohjauksen merkityksen. Päällimmäisenä asiana lapsille nähdään helposti vielä tänäkin aikana usein merkitys, jonka he tulevaisuudessa tulevat antamaan oman työpanoksensa kautta. Ihminen on enemmän kuin vain hänen työsuorituksensa.

 

Lapsen kasvatus on vaativa tehtävä. Koti on lapselle tärkeä paikka. Varmasti jokainen vanhempi tai huoltaja kokee joskus riittämättömyyden tunnetta kasvatustehtävässään. Siksi lapset eivät ole vain kasvatuksen kohdehenkilöitä, vaan lapset vaikuttavat myös vanhempiinsa. Kirkko muodostuu kaikenikäisistä jäsenistään, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kasvua tapahtuu koko ihmisen elinajan, kuten 2. Piet. 3: 18 todetaan: ”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.”