Millaista ravintoa olet saanut viime aikoina? On tutkittu suomalaisten nauttimaa ravintoa. Tuloksena on todettu, että niin aikuisten kuin lastenkin saama ravinto on tullut terveellisemmäksi, mutta siitä huolimatta erityisesti nuoria uhkaa yksipuolisen ravinnon aiheuttamat ongelmat. Jos ravinto ei sisällä elimistön tarvitsemia aineita, ovat uhkana monenlaiset puutostilat ja sen seurauksena monet sairaudet. Näin siitä huolimatta, että meillä suomalaisilla on tarjolla terveellistä ravintoa toisin kuin monilla muilla, joilla ravinnon saanti on paljon epävarmempaa.

Viime aikoina on puhuttu myös paljon siitä, onko ruokamme turvallista. Onko viljelysmaa saastunutta vai puhdasta? Ovatko varmasti kaikki ruoassa käytetyt lisäaineet terveellisiä? Voidaanko geenimanipulaation avulla tuottaa turvallisia elintarvikkeita? Voiko ruuasta saada sairauksia? Näistä kysymyksistä on tullut todellisia huolenaiheita tänä päivänä.

Niinkin mukavasta asiasta kuin syömisestä on tullut uhkakuvien täyttämä asia. Monia pelkoja liittyy meillä syömiseen, jonka pitäisi olla jokaiselle myönteinen ja mieluisa asia. On syytä huolehtia ruumiin ravinnosta ja huolehtia siitä, että ravinto on terveellistä.

Ravinto, niin hengen kuin ruumiin ravinto, kuuluu meidän jokapäiväiseen elämäämme. Jumala on luonut meihin ruumiin, sielun ja hengen. Säännöllisen ja hyvän ravinnon avulla voimme pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin. Siksi ei ole yhdentekevää, millä me itsemme ravitsemme. Terveellinen ruoka ravitsee elimistömme.

Jumalan sana ravitsee sielumme ja henkemme. Jo profeetta Jesaja julisti aiheellisesti: ”Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse?” Tässä on Jumalan sanan ohje, joka on ajankohtainen meidänkin ajallemme.

Martti Luther sanoo kolmannen käskyn, pyhitä lepopäivä, selityksessä; levon päivänä tulisi olla tilaisuus ja aika jumalanpalvelukseen osallistumista varten niin, että kokoonnuttaisiin kuulemaan ja tutkimaan Jumalan sanaa ja myös kiittämään Jumalaa, veisaamaan ja rukoilemaan. Luther korostaa myös, että joka päivä tulisi olla Jumalan sanan parissa ja kannettava sitä mukana sekä sydämessä että huulilla.

Alkukirkko teki työtä Jeesuksen kylväjävertausten valossa. Myös nykyään lähetystyöntekijöiden kokemukset ovat samanlaisia. Siellä missä evankeliumia julistetaan, syntyy seurakuntia. Mutta samalla kun monet siihen liittyvät, monet eroavat siitä. Monet ottavat kristillisen sanoman vastaan, mutta monet myös väsyvät siihen. Moni pääsee osalliseksi uskosta, mutta ensimmäisten pettymysten kohdatessa, he luopuvat siitä. Toiset taas juurtuvat uskoon, mutta vähitellen maalliset huolet ja nautintojen tavoittelu täyttää sydämen ja he alkavat vierastaa uskoa.

Tänä aikana seurakunnan työhön tarvitaan niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisia, jotka pyytävät Jumalalta sanaa ja sanan todistusta. Tarvitaan yhteistä työtä sadon korjaamiseksi.

 

Herra,

täällä pohjoisessa maa routii

syvältä ja pitkään

eikä tuota kovin runsaasti satoa.

Routaa on myös sisimmässämme.

Maailman tuulet

tuovat meihin pelkoa ja turvattomuutta,

huolta ja välinpitämättömyyttä,

niin että sanasi vaikutus meissä tukehtuu.

Sen tähden anomme,

että sinä, Kylväjä, yhä lähtisit kylvämään

etkä hylkäisi meitä.

Anomme, että saisimme armon

kasvaa uskon, toivon ja rakkauden hedelmää

sinun ja lähimmäistemme iloksi.

Tätä rukoilemme

Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.