Hyvät suomalaiset! Olemme tänään historiallisessa hetkessä. Vietämme tänään Suomen valtion ja kansan sadannen itsenäisyyspäivän juhlaa. Tähän päivään huipentuu koko tämän kuluneen juhlavuoden vietto. Juhlavuotemme aikana on järjestetty lukuisia hienoja kulttuuritapahtumia ja maamme itsenäisyydestä ja historiamme vaiheista on kirjoitettu runsaasti. On muisteltu sitä, minkä vaiheiden läpi maamme itsenäisyys toteutui ja miten sitä alkuvuosina suojeltiin. Tänään voimme todeta, että me suomalaiset olemme juhlamme ansainneet.

Itsenäisyyspäivän kuultu evankeliumiteksti puhuu vapaudesta. Vapaus on henkinen ja hengellinen tila, jossa koemme, ettei mikään ulkonainen pakkovalta uhkaa meitä. Vapaus ja demokratia ovat periaatteita, jotka on ymmärretty meidän suomalaisten keskuudessa varsin hyvin. Jokainen tietää tunteen, jos kokee oman itsemääräämisoikeutensa loukkaamista. Siellä missä käytetään pakkovaltaa ja alistamista, tapahtuipa tuo missä muodossa tahansa, tunne on erittäin henkisesti tukahduttava ja jopa kuolettava. Maailmanhistorian aikana ihmisoikeudet ja jokaisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ovat vain harvoin toteutuneet siinä merkityksessä, kun me nykyajan ihmiset sen ymmärrämme ja haluamme sitä toteuttaa.

Tämä Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus aloitettiin Suomen valtioneuvoston Suomi100 -valtuuskunnan suosituksesta 100 henkisen kuoron esittämällä Finlandia hymnillä. Lisäksi me täällä Kajaanin kirkossa saimme kuulla kanttorimme, Olli Kinnusen tekemän upean urkusovituksen orkesterisävellyksestä. On sanottu, että yleisurheilijat juoksivat Suomen itsenäisyyden alkuvuosina maailmankartalle. Jean Sibeliuksen kaikki sävellystyö ja erityisesti  Finlandia-sävellyksen orkesteri- ja kuorosovitus tunnetaan eri puolella maailmaa. Finlandia-hymnistä on monessa maassa tehty monessa maassa virsi tai hengellinen laulu, eli jo sävelteos itsessään on puhutellut ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Tämä Sibeliuksen kansainvälisesti tunnetuimpiin sävellystöihin kuuluva Finlandia-hymni haluttiin esittää myös tässä juhlajumalanpalveluksessa, koska se kertoo meidän suomalaisten elämäntunnoista maamme kohtalonvuosien aikana. Sanoituksen tähän kuorosovitukseen laati vuonna 1940 kirjallisuustieteen professori ja akateemikko Veikko Antero Koskenniemi.  Koskenniemen sanoista todetaan, että ne heijastelevat sävellyksen alkuperäistä suomalaiskansallista henkeä sortovallan vastaisessa taistelussa. Sanat ilmaisevat sen syvälle sydämeen juurtuneen tunteen, että maatamme haluttiin suojella kaikkia vihamiehisiä pyrkimyksiä vastaan suurin uhrauksin.

Laulussa sanotaan:

Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle,

Sa että karkoitit orjuuden

Ja ettet taipunut sa sorron alle.

Suomen itsenäisyys saavutettiin hyvin pitkien ponnistelujen kautta. Itsenäisyys joutui äärimmäiseen koetukseen toisen maailmansodan aikana, mikä on luonut leimansa meidän itsenäisyyspäivän viettoon. Jatkosodan aikana pääministeri Edwin Linkomies piti radiopuheen, jossa hän käsitteli mahdollisen rauhansopimuksen tekemistä Neuvostoliiton kanssa kevättalvella 1944. Rauhanehtoihin suostuminen olisi tuolloin merkinnyt Suomen hallituksen ymmärryksen mukaan antautumista. Antautuminen olisi pääministeri Linkomiehen sanoin jättänyt meidät alttiiksi vihollisen sortotoimille. Jatkamalla puolustustaistelua koettiin, että vielä oli mahdollisuus torjua uhka, joka olisi johtanut meidät sota-ajan ymmärryksen mukaan täydelliselle mielivallalle. Samalla olisimme menettäneet kaiken sen, mitä suomalaiset olivat jo vuosisatojen aikana unelmoineet ja rakentaneet parempien olosuhteiden toteutumiseksi. Siksi taistelua piti jatkaa loppuun saakka, niin kauan kuin kansakunnan voimat riittivät.

Moni meistä on jo käynyt katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan. Tuossa elokuvassa tiivistyy alkuperäisen romaanin korostukset ja elämäntunnot todella hyvin. Elokuvassa itsenäni puhuttelivat eniten hiljaiset hetket. Silloin, kun oltiin aivan hiljaa ja katsottiin tovereita silmistä silmiin. Ei tarvinnut sanoa mitään. Pelkkä katse puhui enemmän kuin sanat. Tunnettiin syvää kohtalonyhteyttä niin sota- kuin kotirintamalla. Sotaa ei haluttu. Siihen pakotettiin.

Tiedettiin myös että vihollislinjojen takana oli ihmisiä, joilla jokaisella oli omia henkilökohtaisia unelmia ja haaveita. Satojen tuhansien nuorten miesten ja kotirintamalla olleiden unelmat särkyivät kuoleman ja vammautumisten tuoman kärsimyksen seurauksina. Suomalaisten piti jatkaa taistelua ylivoimaista vastustajaa vastaan ja yrittää säilyttää toivonsa edessä olevan tappion keskellä. Tärkein kuitenkin säilyi. Oma maa ja usko itsemääräämisoikeuden säilymisestä auttoivat niin sota- kuin kotirintamalla jatkamaan ponnisteluja eteenpäin äärimmäisten katkerienkin kokemusten keskellä.

 

Vapauden kokemus on sitä, että saa elää turvallista elämää. Kun yhteiskunnalliset olot ovat kunnossa, kenenkään ei tarvitse kärsiä mielivallasta. Viranomaiset toteuttavat harkittuja pakkokeinoja vain yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan. Jokainen, joka tarvitsee apua, sitä myös saa niissä puitteissa, kuin se on mahdollista. Ja silti me tiedämme, että maailmassa kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta saavuttaa ihmisarvoista elämää. Ongelma on vaikein siellä, missä viranomaiset toimivat vain omia etujaan tavoitellen sekä korruptio ja lahjonta pyörittävät yhteiskuntaa.

 

Tässä maailmassa jää paljon epäoikeudenmukaisuutta piiloon. Moni alistettuun tilanteeseen elämässään joutunut ei osaa pyytää apua tai pyytäessään ei löydä apua mistään. Tällöin yhteiskunnan tehtävänä on saattaa maan hiljaisten kärsimykset esille yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä edellä kuvaamani asia kuvaa meidän ulkonaista vapauden tarvettamme. Tämän lisäksi meillä jokaisella on myös sisäinen tarve kokea elämän suurta arvoa ja iloa siitä, että saamme elää.

Päivän evankeliumissa Jeesus ajautui väittelyyn siitä, elivätkö juutalaiset orjuutetussa yhteiskunnallisessa asemassa, vai olivatko he vapaita. Itse asiassa mikään ei ole niin vapauttavaa kokemuksen tasolla kuin totuuden kohtaaminen. Se asettaa ihmiset ja ilmiöt oikeisiin mittasuhteisiin. Ihmiselle, joka on elänyt elämäänsä valheessa ja petoksessa, totuuden kohtaaminen on välttämätön ensiaskel vapautumiseen. Historia todistaa, että se toimii myös inhimillisten sortojärjestelmien murtumisessa. Tätä voi kysyä vaikka virolaisilta tai inkeriläisiltä naapureiltamme.

Juutalaisille oli mahdoton ajatus, että Abrahamin jälkeläisinä he voisivat elää pimeydessä, johon synti on heidät sitonut. Valitun kansan jäsen ei voinut olla kenenkään orja. Jopa roomalaiset olivat joutuneet myöntämään tämän, sillä juutalaisilla oli Rooman keisarikunnassa erivapaus harjoittaa omaa uskontoaan eikä heidän tarvinnut palvoa keisaria jumalana. Juutalaiset olivat saavuttaneet paljon pitäytymällä omaan uskoonsa.

Jeesuksen mukaan he olivat erehtyneet. Todellista vapautta ihmiselle ei tuo oikeus omaan uskontoon eikä edes oma valuutta. Aitoa vapautta ei voida mitata taloudellisilla tai poliittis-ideologisilla mittareilla. Ihmistä ei näet syvimmältään orjuuta hänen poliittiset, uskonnolliset tai taloudelliset sidonnaisuutensa, vaan häntäorjuuttaa synti.

Viime aikoina on puhuttu runsaasti seksuaalista ahdistelusta. Vääristynyt vallankäyttö on piiloutunut rakenteisiin. Tällä on rikottu hyvin laajasti ihmisten henkistä ja fyysistä koskemattomuutta. Jos toimimme toisiamme arvostaen, emme riko rajoja, jota jokainen tarvitsee suojellakseen omaa henkistä ja fyysistä tasapainoa. Siksi on oikein, että kaikkeen seksuaaliseen hyväksi- ja väärinkäyttöön puututaan.

Evankeliumissa Pojalla, eli Jeesuksella on kaikki valta. Hänellä on valta päästää meidät vapauteen synnin orjuudesta. Tätä valtaa Poika käyttää sanallaan. Se on armon ja anteeksiantamuksen sana. Jokainen tähän sanaan turvaava saa syntinsä anteeksi. Jeesuksen sanasta loistaa pimeyteemme valo, joka tulvii rakkautta. Ainoastaan Vapahtajan rakkauden tähden meidät hyväksytään ehdoitta. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

Totuuden kohtaaminen on askel valoon. Jeesuksen kohtaaminen on askel vapauteen. Se toimii sielläkin, missä uskonnon- ja ilmaisunvapaus ei toimi ja totuus myydään eniten tarjoavalle markkinahintaan. Me löydämme totuuden ja vapauden Jeesuksen sanoista.